Ari Vatanen ja ilmastodenialismi
Ari Vatanen paaluttaa (KSML 1.8.2025):
Ilmastodenialismi on helppoa hommaa. Se saattaa joskus näyttää siltä, että denialismi perustuisi tietoon, se saattaa joskus perustua yhteen tai kahteen tutkimukseen, joka on tehnyt jonkin päätelmän, joka luo säröä ns. yleiseen tietonarratiiviin. Mutta sen pohjalla on oikeastaan vain yksi asia: ekokriisiä tai ilmastonmuutosta ei koskaan voi todistaa tapahtuneeksi. Maailmanlopun todistaa oikeaksi tapahtuneeksi vasta maailmanloppu itse. Siihen on hyvä nojata. Ei ole tilannetta, ei paikkaa, josta käsin denialisti voisi jossain vaiheessa ilmoittaa, että "hah, minäpä olin oikeassa - ilmastokriisiä ei ollut." Siksi ilmastodenialismi on vahvalla pohjalla. Mutta se on vahvalla pohjalla myös siksi, ettei ilmastodenialismia harjoita vain "julkidenialistit" (kuten juuri käsityksistään julkisesti kertonut Ari Vatanen). Sillä kyse on laajemmasta ilmiöstä, laajemmasta tiedon ja tietämisen politiikoista ja käytänteistä. Ilmastodenialismin jalat ovat valettu betoniseen perustaansa, johon sekoittuvat fossiiliset polttoaineet, lihateollisuus, usko energian loppumattomuudesta ja usko alati kehittyvästä teknologiasta, kapitalismista ja ekonomismista. Se nojaa edistykseen ja newtonilaiseen maailmanselitykseen. Sen perusta on vahva ja vakaa, kuin se kuvitteellinen maapallo, josta resursseja voidaan louhia loputtomasti, koska se on ehtymätön kaivo - kunhan vain uutta teknologiaa kehitetään, jolla vanhoista läheistä saadaan irti enemmän ja jolla hyödyn piiriin saadaan myös uusia resursseja, siis niitä luonnon meille täysin ilmaiseksi tarjoamia (energia tulee seinäs... eikun maasta - se on sitä parempaa kummunismia se!).
Mutta sama koskee heitä ja meitä, jotka ilmastokriisiä pidämme todellisena. Sillä myöskään ilmastokriisiä ei koskaan voi täysin todistaa, että se on alkanut tai että nyt se on loppu. Siksi pitäisi lakata olemasta varma. Sillä varmuutta ei ole. Ei ole takaajaa sille, että jotain radikaalisti tuhoavaa tulee ikinä tapahtumaan. Hankalat ongelmat ovat ainutlaatuisia, niitä vaikeita käsitteellistää ja ennakoida. Sama varmentamattomuus pätee edelleen. Kirjassa Dark Ecology: For a Logic of Future Coexistence Timothy Morton sanoo, että jos ilmastomuutos "ratkaistaan", silloin ei ole mahdollista todistaa, että se oli olemassa. "Tästä syystä", hänen mukaansa, "globaalin lämpenemisen kieltäjät ja tupakkayhtiöt voivat sanoa vakavalla naamalla, että "kukaan ei ole koskaan todistanut", että ihmiset aiheuttivat globaalin lämpenemisen tai että tupakointi aiheuttaa syöpää." Samaa dataperäistä logiikkaa ja tilastoitua tietoa seuraten on Mortonin mukaan mahdollista väittää, että läheltä päähän ammuttu luoti ei tapa minua, sillä se tappaa minut vain 99.9%:n todennäköisyydellä. Ei siis ole varmaa tietoa. Kun esimerkiksi IPCC tekee yhä selvemmäksi, dataan ja tilastoon viitaten, että ihmiset ovat aiheuttaneet ilmaston lämpenemisen, ei se riitä. Sillä asia ilmaistaan tilastona: kirjoitushetkellä varmuus ihmisen roolista on 97 prosenttia. Näin se jättää porsaanreiän, pienen murtuman heille, jotka haluavat kieltää ilmaston lämpenemisen.
Mortonin ajattelun ydin on, että ekokriisi ei ole vähäteltävä "epävarmana ilmiönä", sillä silti ja edelleen meillä on ongelmia. Meillä on ongelmia ja asioita, joita pitää ratkoa. Mutta ongelma on siinä, että yritämme kieltää epävarmuuden ja ristiriitaisuuden pakottaen todellisuuden jäykkiin tilastoihin, yksinkertaistaviin standardeihin ja erilaisiin kestävän kehityksen ja vihreän siirtymän viitekehyksiin. Mortonin mukaan ratkaisu ei ole "todistaa" ekokriisiä sataprosenttisena tai löytää sille yksinkertaisia teknisiä ratkaisuja, vaan muuttaa tapaa, jolla ymmärrämme ja koemme todellisuutta, hyväksyen sen luontaisen monitahoisuuden ja keskinäisen kietoutumisen.
Monitahoisuus ja kietoutuminen, niiden ajattelu tarvitsee lisää ajattelua, lisää ymmärrystä, astumista ulos 1900-luvun keinoista, joilla ei 2000-luvun ongelmia ratkota. Tarvittava muutos on syvä kuin meri, mutta sen ei tarvitse lamauttaa meitä. Sillä Jennifer Wells ehdottaa kauniisti kirjassaan Complexity and Sustainability:”Tuntemattomuuden, epävarmuuden ja kompleksisuuden periaatteet avaavat jälleen kerran oppimisen lupauksen, kunnioituksen, ihmeen ja vastuun ominaisuudet. […] Monimutkaisuus voi olla määrittelemätöntä, mutta voimme sanoa saman ihmisistä, heistä, rakkaudesta, onnellisuudesta, kauneudesta, merkityksestä ja melkein kaikesta, mikä on elämässämme tärkeintä."
