Taustaa.
Tein vuonna 2004 Teatterikorkeakoulun taiteellisen opinnäytetyöni. Tein esityksen, jonka aiheena oli ihmiskeskeisyys ja miten se ohjaa merkityksellisyyden kokemusta. Tarkastelin siinä, miten ihmiskeskeinen maailmankuva muovaa ja ylläpitää suhdettamme luontoon, sekä miten tämä suhde vaikuttaa siihen, miten näemme ja kohtelemme ympäröivää todellisuutta. Materiaaleina olivat paitsi omat muistoni 1980-luvun maaseudusta, jossa suhde peltoon ja metsään muuttui vähitellen yhä vihamielisemmäksi (ymmärsin tämän johtuvan resursoivasta, hyötykeskeisestä suhtautumisesta luontoon, joka ilmeni tehoviljelynä ja lihakarjan tehokasvatuksena), niin tutkimusmateriaalit, joissa todettiin mm. kuudennen massasukupuuton olevan käynnissä – se oli käynnistynyt jo vuosikymmeniä aiemmin. Olin tutustunut ekofilosofiaan ja sen erilaisiin suuntauksiin. Erityisesti tutustuin ekofilosofi Leena Vilkan ajatteluun ja halusin hänen äänensä esitykseen. Joten haastattelin häntä ja haastattelu sitten nivoutui osaksi esityksen kudosta.  

Haastattelussaan Leena Vilkka korosti, että mikäli haluamme säilyttää maapallon elinkelpoisena, niin sitä varten tarvitsisimme murtuman pois vanhasta, ihmiskeskeisestä asennoitumisesta – käänteen, joka olisi verrattavissa kopernikaaniseen käänteeseen. Omana aikanaan Kopernikuksen havainto, ettei Maa ollutkaan maailmankaikkeuden keskipiste, esitti radikaalin haasteen silloiselle, totutulle maailmankuvalle ja pakotti ajattelijat kyseenalaistamaan vanhoja malleja. Vilkka muistutti, että samalla tavoin meillä on nyt edessämme tiedollinen ja ympäristöllinen vallankumous ja siksi meidän tulisi “palata maan pinnalle.” Hän jatkoi sanomalla, että meidän tulisi ymmärtää paikkamme osana monilajista ekosysteemiä sekä tunnustaa, että ihminen on vain yksi elämänmuoto muiden joukossa. Hänen mukaansa ”ihminen ei olekaan maailman napa, vaan ympärillämme on asioita yhtä laajasti kuin on tuo avaruus tähtineen.”

Ja nyt nuo Leena Vilkan ajatukset resonoivat - “palata maan pinnalle.”
Eikä vain maan pinnalle, vaan palata suhteisiin, joiden puitteissa elämä tapahtuu.
Suhteisiin ihmisten kesken, mutta myös kaikkeen muuhun ja erityisesti suhteeseen
maahan, joka on jalkojemme alla. Miten me onnistuimmekaan kadottamaan sen?

“…ympärillämme on asioita yhtä laajasti kuin on tuo avaruus tähtineen.”

(Leena Vilkka)

”On syntynyt tarve tehdä näkyväksi kestämättömän elintapakulttuurimme pinttyneitä uskomuksia ja haastaa niitä siltä osin kuin ne eivät kestä kriittistä tarkastelua.”

(Arto O. Salonen)

BLOGIT: