Kirje poliittisesta kulttuurista, suomalaiselle poliitikolle

Dear suomalainen poliitikko.

Kun sinä sanot tilanteen olevan monimutkainen,

kun sinä sanot saavasi monenlaista tietoa,

kun sinä sanot odottavasi lisää tietoa,

kun sinä sanot tarkkailevasi tilannetta,

sitä monimutkaista,

sitä vaikeaa,

sitä mahdotonta,

kun sinä sanot kaikkeen edellä nojaten,

ettet voi tehdä mitään,

niin silloin samalla sinä typistät,

sivuutat kaiken sen saamasi tiedon,

sinä typistät kaiken sen monimutkaisuuden,

jonka sanoit näkeväsi.

Dear suomalainen poliitikko.

Sinä ainoastaan luulet ja kuvittelet,

että olisi olemassa jokin puhdas paikka ja sijainti,

josta käsin voisit nähdä oikein,

että olisi olemassa mahdollisuus astua syrjään

ja havaita kaikki asiaan vaikuttavat säikeet.

Ja sinä luulet löytäväsi paikan ja sijainnin,

josta käsin luulet olevan mahdollista saada varmaa tietoa.

Mutta dear suomalainen poliitikko.

Sitä varmaa tietoa ei nimenomaan siitä monimutkaisesta saa.

Jokainen tieto vain lisää monimutkaisuutta.

Siksi sitä sanotaan monimutkaiseksi.

Siksi se on sakea ja hähmäinen.

Siksi se ei ole palapeli, jota ratkaista.

Et saa sitä tietoa,

jota luulet odottavasi,

jota luulet saavasi.

Dear suomalainen politiikko.

Kun sinä puhut monimutkaisuudesta,

ja jos sinä tietäisit monimutkaisuuden,

silloin sinä myös tietäisit,

että on olemassa muitakin vaihtoehtoja, kuin ne kaksi, joiden väliseen ahtaaseen tilaan sinä sen monimutkaisuuden nyt pakotat. Sinä tietäisit, että on muutakin, kuin puolesta tai vastaan. Sinä tietäisit, ettei monimutkaisuus taivu tahtoosi ja tietoosi, ei vallantahtoosi. Sinä tietäisit, ettei maailma pelkisty puolesta tai vastaan asetelmaan. Sinä tietäisit, että monimutkaisuudessa tekemäsi päätöksen jälkeen mikään ei muutu:

monimutkaisuus pysyy ja säilyy.

Dear suomalainen poliitikko.

On olemassa maailma, jossa tarvitaan muutakin tietoa kuin se, että miksi omena putoaa päähän. Tai miksi syy johtaa tiettyyn seuraukseen. Tai miksi ajattelu on muutakin kuin vain tiedoksi luullun katsomista. On olemassa maailma, jossa kaikki se, mitä mitata, luokitella, järjestellä, on vain sitä mitä mitata, luokitella ja järjestellä - ja kaikki muu on kaikkea muuta. On olemassa myös maailma, jossa äsken mitattu piti paikkansa vain hetken, vain ajallisesti rajatun kestonsa.

Dear suomalainen poliitikko.

Sinulla ei ole ole mitään muuta kuin tämä monimutkaisuus.

Se säilyy jokaisen sanomasi sanan jälkeen.

Se säilyy jokaisen päätöksesi jälkeen.

Se säilyy jokaisen teon, tekemättä jättämisen, sanomisen, tunteen, aistimisen, aavistuksen, vaikutuksen, vaikuttamisen, hengityksen, askeleen jälkeen.

Se sama monimutkaisuus odottaa sinua myös sen jälkeen,

kun et tee mitään.

Ei ole olemassa sellaista,

kuin ei-mitään, ei-minkään tekeminen, ei sinulle, dear suomalainen poliitikko, ei ole mahdollista,  ei varsinkaan siinä asemassa, jossa olet. Niin kauan, kun sinä olet asemassa, solmukohdassa, jossa poliitikkona olet, niin kauan sinä samalla syötät tietoa, sinä annat ainesta sille monimutkaisuudelle. Sinä ruokit sitä, jonka esität syyksi olla toimimatta.

Dear suomalainen poliitikko.

Sinä yksinkertaistat.

Sillä oikeasti sinä näet vain kaksi vaihtoehtoa,

vaikka sanoit tilanteen olevan monimutkaisen.

Mutta dear suomalainen poliitikko,

sinä näet vain kaksi vaihtoehtoa:

PUOLESTA TAI VASTAAN.

Tähän kahtiajakoon sinä kaiken typistät.

Tähän kaksinapaisuuteen sinä kaiken monimutkaisuuden pakotat,

tämän jaon varaan sinä monimutkaisuuden typistät,

tämän jaon taakse sinä piiloudut,

tämän dikotomian väliin sinä kaiken monimutkaisuuden kadotat.

Mutta dear suomalainen poliitikko.

Kuten sanoit,

tilanne on monimutkainen.

Mutta dear suomalainen poliitikko.

Koska tilanne on monimutkainen,

on myös siinä toimiminen helppoa!

Sillä vaikka sinulla ei olisi mitään täysin varmaa tietoa, niin ei hätää: 

voit aloittaa mistä tahansa.

VOIT ALOITTAA MISTÄ TAHANSA.

Aloittamalla mistä tahansa voit myös havaita,

ettet aloittanutkaan mistä tahansa,

vaan aloitit sen hetkisen tietosi ja ymmärryksesi varassa,

aloitit siitä sijainnista käsin,

jossa siinä vaikuttavat siteet ajattelevat sinussa,

näkevät sinussa, havaitsevat sinussa ja tietävät sinussa.

Tietosi tietää sinussa, ajattelusi ajattelee sinussa.

Sinä voitkin nähdä,

miten lähtöpisteesi saattoikin rajata näkemääsi,

siis se sama, joka alussa esti sinua toimimasta.

Dear suomalainen poliitikko.

Koska tilanne on monimutkainen,

ei lähtöpisteesi kapeus, ei rajallinen näkökulmasi ole virhe, se ei ole häpeäksi.

Sillä sinun ei tarvitse kuin tarkentaa, sinun ei tarvitse kuin vaihtaa näkökulmaa, havaintokulmaa, tietämisesi kulmaa, ei tarvitse kuin aistia, ajatella ja reagoida, koko ajan ja jatkuvasti, lakkaamatta edetä maailmaa havaiten ja avaten.

Eikö ole hienoa tämä monimutkaisuus?

Eikö ole hienoa, ettei löydy yhtäkään pitävää perustetta, ei yhtäkään varmistettua syytä ei-tekemiselle, paolle ja pakkomielteiselle varmuudelle!

Joten dear suomalainen poliitikko:

mitä sinä teit, kun huomasit asemoituneesi siihen väliin,

joka jäi jäljelle luullessasi, että on vain puolesta ja vastaan?

Mitä sinä teit päästääksesi pois vaihtoehdottomaksi kuvitellusta tilanteesta, siitä vallasta, jolla tämä vaihtoehdottomuus otti sinut haltuusi? Mikä oli se pienin mahdollinen tieto ja aavistus, joka säröytti kuvitelmasi? Millä tavoin ja keinoin, joita sinulla, dear suomalainen poliitikko on, joita sinulla on VITTU enemmän kuin ne kaksi, puolesta tai vastaan, joiden varassa sinä nyt toimit ja joiden puitteissa sinä kadotat monimutkaisen todellisuuden, kadotat näkymän hähmäisen tilanteen säikeisiin, siis millä tavoin, miten sinä, kerro, dear vitun suomalainen poliitikko, millä tavoilla sinä osallistuit toisenlaisen tilanteen luomiseksi, toisenlaisen mahdollistamiseksi, edes mahdollisen ongelman rajaamiseksi?

Dear suomalainen poliitikko.

Millä tavoin sinä osallistut tilanteisiin,

joissa ei puolesta ja vastaan päde?